Näkymättömät – Nuorten digitarinat -hanke (2015–2018) on päättymäisillään. Hankkeessa tuotetussa Topit-käsikirjassa (www.kerrotarina.fi) ovat tarjolla ne menetelmät ja oivallukset, joita hankkeessa on tehty. Mitä onkaan tullut esiin?
Itsensä ilmaiseminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen voimaannuttaa
Hankkeen työpajoissa näkyville on tullut nuorten voimaantuminen, se miten itselle entuudestaan tuntemattomien ilmaisukeinojen käyttö omien havaintojen ja elämysten ilmaisemiseksi tuottaa tunteen pystyvyydestä: Minäkin osaan! Nuorten digitarinoissa ja muissakin kertomuksissa välittyvät kokemukset siitä, millaista on elää tämän päivän Suomessa. Näkyviin on tullut myös se, millaisia asioita nuoret pitävät merkityksellisinä.
Nuoret ovat työskennelleet työpajoissa, joissa näkyville tulemiseen suostumisen, itsensä ilmaisemisen lisäksi olennaista on ollut toisten kuunteleminen kaikilla aisteilla. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemukset ovat olennainen osa voimaantumista. Nuorten digitarinoita on jaettu nuorten itsensä niin halutessa myös laajemmin, YouTubessa, ks. Näkymättömät – Nuorten digitarinat esimerkiksi Vilman digitarina (https://www.youtube.com/watch?v=teEUZDOWKr4). Tarinat vaikuttavat työpajojen ulkopuolellakin.
Vuorovaikutus vaatii kykyä kyseenalaistaa tottuja tapoja
Entä mitä tämä hanke on näyttänyt minulle digitarinatyöpajojen kouluttajana ja ohjaajana? Siitä huolimatta, että olen toiminut suomen kielen ja viestinnän opettajana niin sosiaalialan kuin taidealojen koulutuksessa yhteensä yli 25 vuotta, hanke kirkasti katsettani sille, miten vaativaa työpajaohjaus on. Monesti ihan tavalliset ammatilliseen kommunikaatioon liittyvät käytänteet osaltaan ohjaavat esimerkiksi juuri nuoria marginaaliin.
Etenkin juuri syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten kanssa tarvitaan kykyä tulkita ja toimia vuorovaikutustilanteissa niin, että kaikille osallistujille on tarjolla mahdollisuuksia tehdä valintoja, olla omassa elämässään merkittävä vallankäyttäjä ja toimija. Tarvitaan kykyä kyseenalaistaa luonnollisiksi muodostuneita tapoja kommunikoida ja toimia ihmisten kanssa. On osattava toimia toisin kuin on totuttu, niin että tasa-arvoinen dialogi on mahdollinen siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työpajoihin ja ammatillisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyy sellaisia hierarkkisia valta-asetelmia, joille ei oikeastaan voi mitään. Työpajoissa, joissa sovelletaan taide- ja medialähtöisiä menetelmiä, tällaiseen dialogiseen työskentelyyn tarjoutuu mahdollisuus.
Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja
Yksi asia, mikä nousi esiin heti hankkeen alkuvaiheissa, oli se, että etenkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ihmisten tavoittamiseen tarvitaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Ensimmäisiä hankkeessa vastattavia kysymyksiä oli se, miten kirjastossa voitaisiin tavoittaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret. Selvää oli, että ilmoitus kirjaston seinällä, nettisivuilla tai Facebookissa tuskin tuottaisi tulosta.
Parhaiten tuohon kysymykseen pystyivät vastaamaan esimerkiksi nuorten ja perheiden asioiden parissa toimivat järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat. Turun alueella tehtiin yhteistyötä esimerkiksi Kota ry:n (www.kota.fi) ja Pajamestareiden (ks. www.pajamestarit.fi) kanssa.
Eri alojen asiantuntijoiden näkökulmat ja osaamispääoma ovat tarpeen kommunikoitaessa nuorten – ja miksipä ei muunkin ikäisten ihmisten – kanssa. Uusia turhautumisia ei välttämättä jaksa kovin montaa lisää, jos on entuudestaan useita ikäviä kokemuksia siitä, miten on tullut ohitetuksi tai torjutuksi. Työpajaohjaajalta edellytetään monipuoliset taustatiedot jo työpajaa valmisteltaessa, ymmärrystä ottaa osallistujat mukaan toiminnan valmisteluun, kykyä tunnistaa tarve suunnitelmien muuttamiseen sekä kykyä soveltaa menetelmiä ja kommunikointitapoja työpajan edetessä osallistujien tarpeen mukaan. Työpajaohjaajalla on erityinen vastuu siitä, että nuorella on todellinen mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä esiin.
Elossa Näkymättömät-hankkeen jälkeen: http://www.kerrotarina.fi
Näkymättömät – nuorten digitarinat ‑hanke jää elämään verkkovälitteisesti: Topit-käsikirjan (www.kerrotarina.fi) ideoita toteuttavat jatkossa muut kuin hankkeessa toimineet ihmiset. Toivottavasti niin kirjastojen henkilöstö kuin muutkin nuorten kanssa työtään tekevät löytävät Topit-käsikirjan ja sen sisällöille käyttöä.
Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hanketta ja siinä käytettyjä taide- ja medialähtöisiä menetelmiä, etenkin omaelämäkerrallista kirjoittamista, olen esitellyt esimerkiksi Hampurissa marraskuussa 2017 Carpe-yhteistyöverkoston (ks. https://husite.nl/carpenetwork/) konferenssissa. Siellä kohtasin bioanalytiikan opettajia niin Suomen Turusta kuin Englannin Manchesterista – sekä kiinnostuksen soveltaa menetelmiä korkeakouluopinnoissa yleisten työelämätaitojen opiskeluun.
Työelämä tuntuu olevan kiihtyvässä liikkeessä: Työnkuvat muuttuvat. Niin tekevät toimintaympäristötkin. Eläkevirat ovat mennyttä maailmaa; työpaikkoja haetaan monta kertaa ammattiuran aikana. Tämä kaikki edellyttää kykyä johtaa omaa työtään ja osaamistaan sekä kehittää niitä. Siinä kyky itsereflektioon on keskeinen asia. Tarvitaan myös taitoa kertoa omasta osaamisestaan erilaisille ihmisille. Taide- ja medialähtöiset työtavat mahdollistavat sekä reflektiivisen että ilmaisullisen osaamisen karttumisen. Työni niitä soveltaen ja kehittäen jatkuu Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hankkeen jälkeen korkeakouluissa opiskelevien nuorten parissa. Lämpimät kiitokset hankkeessa kohdatuille ihmisille yhteisistä jaetuista hetkistä ja tarinoista!
Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia
Tee minut näkyväksi 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.