Näkymättömät-hanke kirkasti katsetta

Näkymättömät – Nuorten digitarinat -hanke (2015–2018) on päättymäisillään. Hankkeessa tuotetussa Topit-käsikirjassa (www.kerrotarina.fi) ovat tarjolla ne menetelmät ja oivallukset, joita hankkeessa on tehty.  Mitä onkaan tullut esiin?

Itsensä ilmaiseminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen voimaannuttaa

Hankkeen työpajoissa näkyville on tullut nuorten voimaantuminen, se miten itselle entuudestaan tuntemattomien ilmaisukeinojen käyttö omien havaintojen ja elämysten ilmaisemiseksi tuottaa tunteen pystyvyydestä: Minäkin osaan! Nuorten digitarinoissa ja muissakin kertomuksissa välittyvät kokemukset siitä, millaista on elää tämän päivän Suomessa. Näkyviin on tullut myös se, millaisia asioita nuoret pitävät merkityksellisinä.

Nuoret ovat työskennelleet työpajoissa, joissa  näkyville tulemiseen suostumisen, itsensä ilmaisemisen lisäksi olennaista on ollut toisten kuunteleminen kaikilla aisteilla. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemukset ovat olennainen osa voimaantumista. Nuorten digitarinoita on jaettu nuorten itsensä niin halutessa myös laajemmin, YouTubessa, ks. Näkymättömät – Nuorten digitarinat esimerkiksi Vilman digitarina (https://www.youtube.com/watch?v=teEUZDOWKr4). Tarinat vaikuttavat työpajojen ulkopuolellakin.

Vuorovaikutus vaatii kykyä kyseenalaistaa tottuja tapoja

Entä mitä tämä hanke on näyttänyt minulle digitarinatyöpajojen kouluttajana ja ohjaajana? Siitä huolimatta, että olen toiminut suomen kielen ja viestinnän opettajana niin sosiaalialan kuin taidealojen koulutuksessa yhteensä yli 25 vuotta, hanke kirkasti katsettani sille, miten vaativaa työpajaohjaus on. Monesti ihan tavalliset ammatilliseen kommunikaatioon liittyvät käytänteet osaltaan ohjaavat esimerkiksi juuri nuoria marginaaliin.

Etenkin juuri syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten kanssa tarvitaan kykyä tulkita ja toimia vuorovaikutustilanteissa niin, että kaikille osallistujille on tarjolla mahdollisuuksia tehdä valintoja, olla omassa elämässään merkittävä vallankäyttäjä ja toimija. Tarvitaan kykyä kyseenalaistaa luonnollisiksi muodostuneita tapoja kommunikoida ja toimia ihmisten kanssa. On osattava toimia toisin kuin on totuttu, niin että tasa-arvoinen dialogi on mahdollinen siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työpajoihin ja ammatillisiin vuorovaikutustilanteisiin liittyy sellaisia hierarkkisia valta-asetelmia, joille ei oikeastaan voi mitään. Työpajoissa, joissa sovelletaan taide- ja medialähtöisiä menetelmiä, tällaiseen dialogiseen työskentelyyn tarjoutuu mahdollisuus.

Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja

Yksi asia, mikä nousi esiin heti hankkeen alkuvaiheissa, oli se, että etenkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ihmisten tavoittamiseen tarvitaan eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Ensimmäisiä hankkeessa vastattavia kysymyksiä oli se, miten kirjastossa voitaisiin tavoittaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret. Selvää oli, että ilmoitus kirjaston seinällä, nettisivuilla tai Facebookissa tuskin tuottaisi tulosta.

Parhaiten tuohon kysymykseen pystyivät vastaamaan esimerkiksi nuorten ja perheiden asioiden parissa toimivat järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat. Turun alueella tehtiin yhteistyötä esimerkiksi Kota ry:n (www.kota.fi) ja Pajamestareiden (ks. www.pajamestarit.fi) kanssa.

Eri alojen asiantuntijoiden näkökulmat ja osaamispääoma ovat tarpeen kommunikoitaessa nuorten – ja miksipä ei muunkin ikäisten ihmisten – kanssa. Uusia turhautumisia ei välttämättä jaksa kovin montaa lisää, jos on entuudestaan useita ikäviä kokemuksia siitä, miten on tullut ohitetuksi tai torjutuksi. Työpajaohjaajalta edellytetään monipuoliset taustatiedot jo työpajaa valmisteltaessa, ymmärrystä ottaa osallistujat mukaan toiminnan valmisteluun, kykyä tunnistaa tarve suunnitelmien muuttamiseen sekä kykyä soveltaa menetelmiä ja kommunikointitapoja työpajan edetessä osallistujien tarpeen mukaan. Työpajaohjaajalla on erityinen vastuu siitä, että nuorella on todellinen mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä esiin.

Elossa Näkymättömät-hankkeen jälkeen: http://www.kerrotarina.fi

Näkymättömät – nuorten digitarinat ‑hanke jää elämään verkkovälitteisesti: Topit-käsikirjan (www.kerrotarina.fi)  ideoita toteuttavat jatkossa muut kuin hankkeessa toimineet ihmiset. Toivottavasti niin kirjastojen henkilöstö kuin muutkin nuorten kanssa työtään tekevät löytävät Topit-käsikirjan ja sen sisällöille käyttöä.

Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hanketta ja siinä käytettyjä taide- ja medialähtöisiä menetelmiä, etenkin omaelämäkerrallista kirjoittamista, olen esitellyt esimerkiksi Hampurissa marraskuussa 2017 Carpe-yhteistyöverkoston (ks. https://husite.nl/carpenetwork/)  konferenssissa. Siellä  kohtasin bioanalytiikan opettajia niin Suomen Turusta kuin Englannin Manchesterista – sekä kiinnostuksen soveltaa menetelmiä korkeakouluopinnoissa yleisten työelämätaitojen opiskeluun.

Työelämä tuntuu olevan kiihtyvässä liikkeessä: Työnkuvat muuttuvat. Niin tekevät toimintaympäristötkin. Eläkevirat ovat mennyttä maailmaa; työpaikkoja haetaan monta kertaa ammattiuran aikana. Tämä kaikki edellyttää kykyä johtaa omaa työtään ja osaamistaan sekä kehittää niitä. Siinä kyky itsereflektioon on keskeinen asia. Tarvitaan myös taitoa kertoa omasta osaamisestaan erilaisille ihmisille. Taide- ja medialähtöiset työtavat mahdollistavat sekä reflektiivisen että ilmaisullisen osaamisen karttumisen. Työni niitä soveltaen ja kehittäen jatkuu Näkymättömät – Nuorten digitarinat ‑hankkeen jälkeen korkeakouluissa opiskelevien nuorten parissa. Lämpimät kiitokset hankkeessa kohdatuille ihmisille yhteisistä jaetuista hetkistä ja tarinoista!

Ilona Tanskanen

Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia

Näkymättömät_blogiin_11052018

 

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Ohjaajien ajatuksia kevättalven ryhmästä

Ryhmä suunnattiin omillaan asuville mielenterveyskuntoutujille.

Tapasimme kerran viikossa, yhteensä kuudesti. Ensimmäinen tapaaminen oli ennen kaikkea tutustumista ryhmäläisiin ja kirjallisuusterapiaryhmän työskentelytapoihin. Ensitapaamisella eräs ryhmäläisistä kirjoitti muille ryhmäläisille näin: “Vaikeinta on olla samanlainen kuin te ja vaikeinta on olla erilainen kuin te”.

 

Myöhemmillä tapaamiskerroilla päästiin syvemmälle tunteita ja minuutta tutkaileviin harjoituksiin. Tehtäviä oli joka lähtöön aina runoista sarjakuviin. Punainen lanka, joka ohjenuorana kuljetti meitä kurssin läpi, oli rivien väliin punottu teema: tehtävien oli tarkoitus kehittää itsetuntemusta ja itseluottamusta. Ryhmäläiset pääsivät esimerkiksi kirjoittamaan omat syntymyyttinsä sekä kehittämään itselleen supersankari- alter egot.

Aina tapaamisten alussa käytiin fiiliksiä läpi mm. tunnekorttien ja Dixit-korttien avulla. Harjoituksien jälkeen keskusteltiin, kuten kirjallisuusterapian luonteeseen kuuluu. Ryhmäläiset asettuivat hyvin tilaan ja keskittyivät käsillä oleviin tehtäviin.

Kirjallisuusterapeutin rooli oli meille kummallekin uusi ja toimmekin sen avoimesti esille. Ryhmäläiset eivät kuitenkaan kyseenalaistaneet osaamistamme. He olivat kiinnostuneita työstämme ja antoivat positiivista palautetta. Kyllähän se vetää hiljaiseksi, kun saa kuulla, että omalla työllä on ollut jonkun elämälle suuri merkitys. Juuri halu tehdä merkityksellistä työtä meidät tähän hommaan ajoi.
Liisa Leppänen ja Miia Pirinen

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Näe minut

Tove Jansson kirjoittaa novellissaan ”Näkymätön lapsi”, että jos ”jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi” ja kuinka aikuisen ironinen käytös lopulta hävitti lapsen ääriviivat ja tämä muuttui kokonaan näkymättömäksi.

Me kaikki kaipaamme sitä, että meidät nähtäisiin ja että meidän olemassaolollamme olisi jokin merkitys. Viime vuonna ilmestyneessä Mad Max: Fury Road-elokuvassa sotapojat vaativat tovereiltaan ”Witness me – todista minut”, eli yksinkertaisesti ”näe minut”. Spekulatiivista fiktiota edustavan Fringe – rajamailla –tv-sarjan jaksossa Wallflower (S4 E7) U-gene-niminen hahmo on lääketieteellisten kokeilujen takia saanut kyvyn sulautua ympäristöönsä; käytännössä hän kykenee muuttumaan näkymättömäksi. Koko jakso pohjaa siihen, että hahmo yrittää tehdä itseään näkyväksi, että edes joku näkisi, tunnistaisi, reagoisi hänen olemassaoloonsa.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittama kolmivuotinen Näkymättömät – nuorten digitarinat -hanke aloitti toimintansa viime syksynä. Turun ja Seinäjoen AMK:n sekä Jyväskylän yliopiston yhteistyönä toteuttaman hankkeen tavoitteena on osallistaa nuoria mukaan yhteiskunnan toimintaan, auttaa heitä löytämään vahvuuksiaan ja kertomaan oma tarinansa erilaisin luovin menetelmin. Nuorten tuottamat digitarinat, tekstit, lyriikat, sarjakuvat, valokuvat ja muut tuotokset julkaistaan hankkeen somekanavilla näiden kolmen vuoden ajan.

Työpajoissa nuoret pääsevät kertomaan tarinansa, juuri sen verran kuin haluavat. Pienelläkin työllä on iso merkitys, kun sen saa jakaa muille – kun joku katsoo, joku näkee, joku tiedostaa, että on olemassa.

Tässä blogissa julkaistaan Näkymättömät-hankkeessa mukana olevien nuorten tuotoksia. Tule, piirrä heille ääriviivat ja näe heidät.

 

– Katja Kontturi, sarjakuvatutkija ja hankkeen tutkijatohtori

Kategoria(t): Yleinen | Avainsanat: , , | Kommentoi